sormesi ympäri pyörittää voima jota ei voi estää
toinen toistaan täydentää
kyllä sen tiesit itsekin kun mua pyysit tanssiin
ei ulospääsyä ole enää
tyhjyyteen ei tule ikinä täyteen
on aikaa on vain aikaa odottaa
tyhjyyteen ei tule ikinä täyteen
kuin harhaa enkä haluaisi irroittaa
se jonka tunsit hävisi ja perään matkustin
aina paikkaan väärään
kyllä sen viimein ymmärtää vasta kun valot sytytetään
aina liian myöhään
on lattia sängyistä parhain
ja katto antaa turvaa